Lisäosan tuonti
PDE tuo käyttöön ohjatun Lisäosan tuontitoiminnon, jonka avulla voi tuoda lisäosia ja fragmentteja tiedostojärjestelmästä työtilaan. Ohjattua toimintoa voi käyttää
Tiedosto > Tuo... > Lisäosien kehitys > Tuoteominaisuudet ylätason valikosta.

Tuontisijainti
Lisäosia voi tuoda jostakin seuraavista kolmesta sijainnista.
- Käytössä oleva kohdekäyttöympäristö (oletusasetusten mukainen):
Oletusarvoisesti sijainti, josta lisäosia tuodaan, on
Ikkuna > Oletusasetukset... > Lisäosien kehitys > Kohdekäyttöympäristö -oletusasetussivulla määritetty käytössä oleva kohdekäyttöympäristö.
- Kohdemääritys: Valitsemalla tämän asetuksen lisäosia voi tuoda toisesta kohdemäärityksestä. Valitse haluamasi kohdemääritys avattavan valintaruudun avulla.
Kohdemääritykset...-painike on pikapainike, joka avaa Kohdekäyttöympäristö-oletusasetussivun tarkastusta tai muuttamista varten.
- Hakemisto: Valitse tämä asetus, jos tuot lisäosia tiedostojärjestelmän eri sijainneista etkä halua muuttaa kohdekäyttöympäristön sijaintia oletusasetuksissa. Siirry tämän jälkeen Selaa...-painikkeen avulla valittuun hakemistoon ja syötä kyseinen hakemisto tuontisijainniksi.
Tuotavat lisäosat ja fragmentit
Valitse kaikista määritetyn sijainnin lisäosista ja fragmenteista -valinnalla siirrytään ohjatun toiminnon toiselle sivulle, jossa voi selata kaikkia lisäosia ja valita tuotavan alijoukon.

Tuo aiemmin luotujen työtilan lisäosien edellyttämistä lisäosista ja fragmenteista -valinta on hyödyllinen, kun tuot sellaisen lisäosan kaikki edellytykset, joka ei ole osa kohdekäyttöympäristöä. Tällä valinnalla siirrytään ohjatun toiminnon toiselle sivulle, joka on yksinkertaisempi mutta jonka avulla ei voi ohjata tuotavia kohteita yhtä tarkasti.

Tuontimuoto
Kun lisäosia tuodaan, kullekin lisäosalle luodaan projekti työtilaan. Projektin nimi on sama kuin tuotavan lisäosan tunnus.
Kunkin projektin sisältö vaihtelee tuontimuodon mukaan:
- Binaariset projektit: Lisäosan sisältö kopioidaan projektiin. Binaarinen koodi säilyy sellaisenaan JAR-arkistossa, kun taas manifest-tiedostot ja muut resurssit poimitaan projektin juureen. Binaaristen projektien etu piilee siinä, että niiden avulla voi selata koodia tarvitsematta erikseen kääntää lähdekoodia.
- Binaariset projektit ja linkitetty sisältö: Lisäosan sisältöä ei kopioida projektiin. Sen sijaan luodaan projektiin linkkejä, jotka määritetään vastaamaan JAR-arkistojen, tiedostojen ja kansioiden todellista fyysistä sijaintia levyllä. Tämän tuontilajin etu tavalliseen binaariseen tuontiin nähden on nopeus, sillä toimintoon sisältyy vain linkkien luonti. Haittapuolena tässä menettelytavassa puolestaan on, että linkitettyjen binaaristen projektien synkronointi saattaa pettää, ja ne on tuotava uudelleen, jos kyseisten linkitettyjen tiedostojen tarkka polku muuttuu tiedostojärjestelmässä.
- Lähdekansiolliset projektit: Tuotavien lisäosien lähdekoodi poimitaan ja sijoitetaan lähdekansioihin. Tämä tuontilaji on hyödyllinen siinä mielessä, että tuotua lähdekoodia voi muuttaa. Haittapuoli on koodin kääntäminen. Tämä aiheuttaa ylimääräistä työtä, jonka määrä on suoraan verrannollinen tuotavien lisäosien määrään ja kokoon.
- Tietovaraston projektit: Laajennusten manifest-tiedosto voi määrittää lähdetietovaraston sijainnin (esimerkiksi CVS-palvelimen). Tämän tiedon sisältävä lisäosa voidaan tuoda lähteenä suoraan tietovarastosta. Tämä mahdollistaa nopean tavan saada muokkauskelpoinen lähde ja luoda käsiteltävien lisäosien ohjelmakorjauksia.