Eclipse-esityksessä on kehittynyt ympäristö, joka muodostuu (yksinkertaisimmillaan) muokkausohjelma-alueesta (joka sisältää yhden tai useamman avointa muokkausohjelmaa esittävän pinon) ja sitä ympäröivästä yhdestä tai useammasta näkymäpinosta (joista kukin sisältää yhden tai useamman näkymän). Nämä eri osat kilpailevat arvokkaasta näyttötilasta, ja oikein hallittuna kullekin osalle annettu näyttötila voi tehostaa tuottavuutta IDE-sovelluksessa.
Kaksi yleisintä mekanismia tämän ongelman hallintaan ovat "pienennys" (eli annetaan näkymälle mahdollisimman vähän tilaa) ja "suurennus" (eli annetaan näkymälle mahdollisimman paljon tilaa). Eclipse-esityksessä on erilaisia tapoja käyttää näitä toimintoja:
Joskus kannattaa keskittää huomio tiettyyn osaan muiden osien kustannuksella. Yleisin esimerkki tällaisesta tilanteesta on tietenkin muokkausohjelma-alueen suurennus, jotta näytöstä on muokkauksen käytössä mahdollisimman suuri alue. (On kuitenkin myös käsittelyreittejä, joissa kannattaa keskittyä myös näkymään.)
Versiosta 3.3 lähtien oletusesitys toteuttaa suurennustoiminnon pienentämällä kaikki pinot lukuun ottamatta suurennettavaa pinoa. Näin suurennettu pino voi varata koko pääesityksen, mutta kaikki perspektiivin avoinna olevat näkymät ovat edelleen käytettävissä niiden reunuspinoissa (ikkunan reunoilla olevaa aluetta kutsutaan reunukseksi) olevien kuvakkeiden avulla.
Samoin versiossa 3.3 muokkausohjelman suurennuksen hallintatoimintaa on muutettu siten, että se toimii koko muokkausohjelma-alueella (sen sijaan, että järjestelmä vain suurentaisi tietyn muokkausohjelmapinon, kuten tapahtuu versioiden 3.0 ja 2.1 esityksissä). Näin voidaan käyttää vertailevia käsittelyreittejä, jotka edellyttävät molempien tiedostojen näkemistä jaetussa muokkausohjelma-alueessa samanaikaisesti.
Toinen tapa optimoida näyttöalueen käyttöä on pienentää suoraan pinot, jotka eivät ole kiinnostavia sillä hetkellä. Versiosta 3.3 lähtien pinoa pienentävä oletusesitys siirretään työympäristön ikkunan reunoilla olevalle reunusalueelle, jolloin järjestelmä luo reunuspinon. Näkymäpinot pienennetään reunusesitykseksi, joka sisältää kunkin pinossa olevan näkymän kuvakkeen:
Muokkausohjelma-alueen pienennystoiminta on hieman toisenlainen; muokkausohjelma-alueen pienennyksen tuloksena on reunuspino, joka sisältää vain koko muokkausohjelma-aluetta edustavan paikkamerkityn kuvakkeen, eikä kuvakkeita kutakin avoinna olevaa muokkausohjelmaa varten (koska useimmissa tapauksissa kaikki kuvakkeet olisivat samanlaisia, eikä niistä olisi hyötyä käytännössä).
Jos tietty käsittelyreitti on sellainen, että se edellyttää useampaa kuin yhtä elementtiä (esim. muokkausohjelma-alueen ja näkymäpinon on oltava esityksessä samaan aikaan), lisänäyttötilaa voidaan silti saada pienentämällä pinot, jotka eivät sillä hetkellä ole kiinnostavia. Tämä poistaa ne pääesityksestä ja sijoittaa ne työympäristön ikkunan ulkoreunalle reunuspinoiksi, jolloin jäljelle jääville pinoille jää enemmän tilaa esityksessä.
Huomautus: Reunukseen sijoittuvaan pinoon voi päätyä kahdella tavalla:
Reunuspinon toiminta on erilainen sen luontitavan mukaan; kun kumotaan vain niiden reunuspinojen suurennuksia, jotka on luotu alkuperäisen suurennuksen aikana, ne palautetaan pääesitykseen samalla, kun erikseen pienennetyt pinot säilyvät ennallaan.
Vihje: Tämä on tärkeä ero siinä mielessä, että sen avulla voi ohjata esitystä tarkasti. Vaikka suurennuksen käyttö on yhden napsautuksen toiminto, se on kuitenkin "kaikki tai ei mitään" -kaava (eli yksikään toinen pino ei voi jakaa esitystä suurennetun pinon kanssa). Vaikka tämä riittääkin useimmissa tehtävissä, saatat ehkä haluta, että esityksessä näkyy muutakin kuin vain yksi pino. Älä tällöin suurenna pinoa, vaan pienennä kaikki muut pinot paitsi esitykseen haluamiasi pinoja. Kun kaikki on asetettu paikoilleen, voit silti edelleen suurentaa muokkausohjelma-alueen, mutta suurennuksen kumous palauttaa vain ne pinot, joiden yhteiskäytössä esitys oli, eikä niitä, jotka on erikseen pienennetty.