Yksi modulaaristen ohjelmistojärjestelmien suunnittelun perusohjeista on välttää tiukkoja komponenttien välisiä kytkentöjä. Jos komponentit on integroitu tiiviisti, osien koonti toisiin kokoonpanoihin tai komponentin korvaus toisella toteutuksella on vaikeaa ja muutokset aiheuttavat helposti ongelmia järjestelmässä.
Eclipse-järjestelmässä kytkentöjen löyhyys toteutetaan osin laajennusten ja laajennuspisteiden mekanismin avulla. Laajennuksia ja laajennuspisteitä voi verrata yksinkertaisimmillaan pistorasioihin. Pistorasia (tai istukka) on laajennuspiste, ja siihen kytkettävä pistoke (tai polttimo) on laajennus. Laajennuspisteillä on pistorasioiden tapaan useita eri muotoja ja kokoja, ja vain kutakin laajennuspistettä varten suunnitellut laajennukset sopivat yhteen laajennuspisteen kanssa.
Jos osaa lisäosan toiminnoista halutaan laajentaa tai mukauttaa muiden lisäosien avulla, lisäosassa esitellään laajennuspiste. Laajennuspiste esittelee sopimuksen, tavallisesti XML-merkintöjen ja Java-rajapintojen yhdistelmän, jota laajennusten on noudatettava. Lisäosien, jotka kyseiseen laajennuspisteeseen halutaan kytkeä, on toteutettava tämä sopimus laajennuksessaan. Huomionarvoista on, että laajennettavalla lisäosalla ei ole siihen kytkettävästä lisäosasta muita tietoja kuin laajennuspistesopimus. Näin eri kehittäjien tai yritysten kokoamat lisäosat voivat toimia yhdessä saumattomasti, vaikka ne eivät sisältäisi juurikaan tietoja toisistaan.
Laajennus ja laajennuspiste -periaatetta käytetään Eclipse-käyttöympäristössä monella tapaa. Osa laajennuksista on vain esitteleviä - toisin sanoen ne eivät toimita lainkaan koodia. Yksi laajennuspiste voi esimerkiksi toimittaa mukautettuja näppäinsidontoja, ja toinen voi määrittää mukautettuja tiedostojen huomautuksia eli merkintöjä; kumpikaan kyseisistä laajennuspisteistä ei edellytä, että niihin kytkettävät laajennukset sisältäisivät koodia.
Toisen laajennuspisteluokan avulla voidaan ohittaa komponentin oletusarvon mukainen toiminta. Esimerkiksi Java-kehitystyökalut sisältävät koodin muotoilutoiminnon mutta toimittavat myös laajennuspisteen, jonka avulla työkaluihin voidaan kytkeä ulkopuolisen valmistajan laatima koodin muotoilutoiminto. Resurssilisäosa puolestaan sisältää laajennuspisteen, jonka avulla tietyt lisäosat voivat korvata perustiedostotoimintojen, kuten siirron ja poiston, toteutuksen.
Myös käyttöliittymän toisiinsa liittyvien elementtien ryhmittelyä varten on oma laajennuspisteluokkansa. Järjestelmässä on esimerkiksi laajennuspisteitä, joiden avulla käyttöliittymään voidaan toimittaa näkymiä, muokkausohjelmia ja ohjattuja toimintoja. Näiden laajennuspisteiden avulla peruskäyttöliittymän lisäosa voi ryhmitellä yleiset tuoteominaisuudet esimerkiksi sijoittamalla kaikki ohjatut tuontitoiminnot yhteen valintaikkunaan ja määrittää yhtenäisen esitystavan useista muista lisäosista käsin tehdyille käyttöliittymän lisäyksille.

Laajennukset (lisäosan muokkausohjelma)
Laajennuspisteet (lisäosan muokkausohjelma)
